Viime aikoina oma harrastamiseni on muuttanut paljon muotoaan. Hampaat irvessä bandin jyystäminen on muuttunut elämyksien keräämiseen. Siis fiiliskuunteluun ja siihen, että harrastaessa on hauskaa. Vanhat radiolaitteet ovat kiinnostaneet aina, mutta vasta viime aikoina olen kokenut löytäväni henkisen kodin vanhojen radiolaitteiden yhteisöistä. Myön modernin SDR kuuntelun rinnalle kaipaa jotain kouriintuntuvaa ja konkreettista kuin vain hiiren heilutelua ja vesiputoksen viliseviä kuvioita. Tässä onkin oivallinen tilaisuus esitellä omat rakkaat klassiset vastaanottimet, joiden parissa on vietetty lukemattomia tunteja korjaten ja puhdistaen niitä enitseen loistoonsa.